tiistai 22. joulukuuta 2015

Kahdet yksöset!

Tämä vuosi on ollut eurooppalaisten kasvattajille erikoinen: tietojeni mukaan peräti seitsemään pentueeseen on syntynyt vain yksi pentu. Meillekin syntyi kasvatusurani ensimmäiset yhden kisuvauvan pentueet marraskuussa perättäisiin pentueisiin. Vaikka pentueita on ollut jo yli kolmekymmentä, niin näköjään uusia tilanteita tulee edelleen vastaan. Kasvattaminen on jatkuvaa oppimista ja tällä kertaa oppimista siitä miten emot kasvattavat ainokaisiaan. Muutamia viikkoja seurattuani en voi todeta muuta kuin, että erinomaisesti kasvattavat :)

Lunan (Tiikerililjan Kuukatti) ja Manun (Feronian Gladiolus) pentueeseen syntyi 11.11.2015 musta poika. Kaikista mahdollisista värivaihtoehdoista juuri musta, mikä ei ollut todellakaan kaikkein todennäköisin, mutta mitä mieluisin :) Pienokainen on saanut viralliseksi nimekseen Feronian Jaguar, oma lempinimi on vielä pohdinnassa. Jaguaareja löytyy luonnossa sekä täplikäskuviollisina (kuten Luna-emo on) että täysin sysimustina, joten nimi sopii mainiosti mustalle kissanpennulle.

Luna on hoitanut poikaansa esimerkillisesti: imettänyt lapsensa kuudessa viikossa lähes 120 g syntymäpainosta yli 700 g painoiseksi. Nyt Jaguar käy jo itsenäisesti hiekkalaatikolla ja syö kiinteää ruokaa itse. Pienet tassut ovat vallanneet jo koko asunnon ja isikissa Manu saa myös hoitaa poikaansa päivittäin.

Pampulan (Feronian Di´Anna) ja Sensein (Casimirrin Henley) ainokainen syntyi 24.11.2015. Pampulalla oli omat mielipiteensä missä pentua hoidetaan: mieluiten hiekkalaatikossa. Kun se ei kasvattajan mielestä ollut sopiva paikka, niin Pampula kantoi pentunsa sinnikkäästi sänkyyn päiväpeiton alle. Totesin, että harjoitellaan sitten pennun hoitoa sängyssä ja nukuimme kaikki keskenämme siellä kolme yötä. Sitten keksin sisustaa puhtaasta hiekkalaatikosta pesän ja sen Pampula onneksi hyväksyi uudeksi pesäkoloksi.

Pampulan tytär on saanut viralliseksi nimekseen Feronian Kultahippu, lempinimeltään Hippu. Olen odottanut aakkosjärjestyksessä K-pentuetta, jotta saisin nimetä jonkun pennun Kultahipuksi ja nyt syntyi juuri siihen nimen täydellisesti sopiva pentu :) Hipulla on hienot tummat tiikeriraidat turkissaan ja otsassaan pieni punainen pilkku eli se kultahippu! Hippu on tänään täyttänyt 4 viikkoa ja kovasti harjoittelee jo juoksuaskeleita. Hieman on myös maistellut ruokaa, mutta mamin nisiltä tulee vielä maistuvampaa ravintoa. Vaikka Hippu on ainokainen pentueessaan, niin ilman kissanpennun taitojen harjoittelua hän ei jää, sillä leikkien kaveriksi ovat jo ryhtyneet kissaperheemme aikuiset Assi, Natiainen ja Bella.


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Pentuja kuin Vilkkilässä kissoja?

Pitkästä aikaa vihdoin ehdin kertoa pentukuulumisia täälläkin. Meille on suotu kevään aikana kuukauden välein kolme kisupentuetta. Kaikki pentueet ovat syntyneet ja kasvavat emojensa omissa kodeissa, joten ne saavat paljon hoivaa ja huomiota omilta perheiltään. Ihanista ja vastuuntuntoisista kodeista huolimatta kasvattaja on ollut kiireinen huolehtiessaan pentujen hoidon neuvonnasta ja pentujen tulevien omistajien kysymyksiin vastaamisista. Kalenterille on ollut käyttöä, kun on soviteltu vierailuja 13 pennun tulevien omistajien, emojen kotien ja kasvattajan omien menojen kesken.

Kiireistä ja haasteista huolimatta kaikki on sujunut hyvin, eikä pentujen määrä ole lähelläkään blogin otsikon sanontaa :)  Kansanperinteen mukaan "Vilkkilässä on viis veräjää, joka veräjällä viis ämmää, joka ämmällä viis pussia, joka pussissa viis kissaa, joka kissalla viis poikaa". Insinöörin piti tietysti heti laskea, että tällä kaavalla Vilkkilässä on ollut pentuja 3125! Tässä lyhyesti pentueiden kuulumiset:

Nemin ja Callen 4.3.2014 syntynyt eurooppalaisten punakaarti (G2-pentue):

Pennut täyttivät äskettäin 3 kuukautta ja ovat iässä, jossa mennään nissepolkan tahtiin "vilinää vilskettä, helinää helskettä pienten tiukujen". Punakaartista on tullut riiviökaarti, joka eurooppalaispentujen tyypilliseen tapaan on tässä iässä hyvin vilkas. Luonteiltaan kaikki ovat aivan mahdottoman ihania ja reippaita! Tiikerille, Pikku-Callelle, Nannalle ja Glorialle on jo tiedossa omat tulevat kotinsa Helsingissä, Kärkölässä ja Nurmijärvellä.

Didin ja Sensein  8.4.2014 syntynyt eurooppalaispentue (H2-pentue):

Pesue täytti äskettäin 9 viikkoa ja osaa jo "kaiken": asiointi hiekkalaatikolla on alusta asti sujunut ilman vahinkoja vääriin paikkoihin ja ruoka maistuu. Pentujen keskeiset paini- ja takaa-ajoleikit täyttävät päivät, mutta välillä täytyy vielä käydä emon nisillä kokeilemassa josko sieltä tulisi vielä nannaa. Didi-mamman mielestä nämä ovat niin hienot ja seuralliset sylikissapennut, että hän jo haluaisi hankkia niitä lisää :) Murulle, Fridalle, Helmille ja Misakille on jo omat kotinsa tiedossa Helsingissä, Turussa ja Lahdessa.

Pepin ja Nallen 8.5.2014 syntynyt brittipentue (I-pentue):

Sain keskiyöllä sovitusti soiton, että Peppi alkaa synnyttämään. Ennen kuin ehdin paikalle, niin Peppi oli jo synnyttänyt kokonaisen viisikon supernopeasti 45 minuutissa! Pennut olivat pulpahtaneet Pepin masusta helposti kuin lottopallot. "Viisi oikein" oli mukava yllätys, kun 3-4 pentua odoteltiin - 7 oikein olikin jo ollut liikaa.. Pepin pennut ovat nyt vajaan 5 viikon ikäisiä ja brittipennuiksi harvinaisen varhaiskypsiä: kävely sujuu, jopa juostaan ja kaksi on jo osannut kiivetä sängyn päälle!!! Pepin pennuillekin on jo omat kotinsa alustavasti tiedossa, lisäksi muutama toiveikas koti jonossa odottamassa lopullisia päätöksiä. Perheen lapset antoivat pennuille karkkiaiheiset nimet (Salmiakki, Toffee, Nekku ja Vaahtis). Yksi pennuista löysi nimensä jääkiekon MM-kisoissa edustaneesta kiekkoilijasta: Kontiola. Tai voi myös ajatella, että se on brittimäisen nallekarhu, suomalaisittain "kontio".







sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Terveisiä vauvalasta!

Didin pennut syntyneet!

Tiistaina 8.4.2012 eli juuri laskettuna päivänä Didi eli Feronian Dianella (EUR f 24) synnytti neljä eurooppalaistyttöä. Vaikka Didi oli ensikertalainen, niin synnytys sujui hyvin ja vauvojen huoltaminen alkoi kuin kokeneemmaltakin emolta. Pennut voivat erinomaisesti ja niiden painot ovat nousseet hyvin eli maito on maistunut. Tyttönelikossa on kolme täplikäskuviollista (ruskea ja kaksi kilpikonnaruskeaa), sekä kilpikonnaruskeatabby.

Nemin pennut vauhdissa

Nemin pennut lähestyvät jo 6 viikon ikää ja meno on sen mukaista. Kiinteä ruoka on alkanut maistua, mutta mammanmaitokin on niin hyvää :) Pennut ovat kovin innostuneita uusista juoksutaidoistaan: on niin paljon nähtävää ja koettavaa suuressa maailmassa! Tänään leikittiin pääsiäisnoidan pikkukissoja:

Virvon varvon tuoreeks ja terveeks!

 
Ja leikin jälkeen väsähdettiin:
 
 


Lisää kuvia pentueista löytyy kotisivuiltani: www.feronian.net

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Vilskettä pentukopassa

Nemin pennut täyttävät pian 3 viikkoa. Ne ovat kasvaneet erinomaisesti ja kaikki ovat jo nelinkertaistaneet syntymäpainonsa - huima on pienokaisten kasvuvauhti! Silmät avautuivat reilun viikon ikäisinä ja nyt niillä innokkaasti havainnoidaan sisarusten touhuja. Niitä sitä riittääkin, melkoinen vilske käy pentukopassa, kun nelikko harjoittelee jo painitaitoja :)

Seuraavassa kuvassa muutama pennuista tasan 2 viikon ikäisenä  Nemi-mamman kainalossa. Voi tätä äitiyden onnea!


Pentujen ollessa hereillä vilinä on sellaista, että yhteiskuvan saaminen oli mahdotonta. Mutta tässä alla muutama kuva, joissa pennut ovat 2 viikon ja 5 vuorokauden ikäisiä. Nettisivuiltani löytyy myös pari muuta kuvaa.

Vasemmalta punatabby tyttö, punatiikeri poika ja punatabby poika:




Vasemmalta punatiikeri poika, punatäplikäs tyttö, punatabby tyttö ja punatabby poika:



perjantai 7. maaliskuuta 2014

Punakaarti on syntynyt!

Nemi synnytti 4.3.2014 aamulla helposti ja nopeasti 4 eurooppalaisvauvaa, kaikki punaisia kuten odotettiinkin. Tiineysultran perusteella osattiin odottaa kolmea pienokaista, neljäs oli mukava bonusvauva. Ensikertalainen emo osasi toimia oikein synnytyksessä ja hoitaa vastasyntyneet pennut. Heti syntymästä toivuttuaan pennut kipusivat emon nisille maitoa imemään. Ensimmäiset vuorokaudet ovat sujuneet mukavasti syöden ja nukkuen :)

Alustavan arvioinnin perusteella nelikossa on punatiikeri poika, punatäplikäs tyttö ja punatabby tyttö ja poika. Tabby-kuviolliset pennut olivat varsinainen jymy-yllätys, mukava sellainen! Yllätys se oli siksi, että tabbykuvio on geneettisesti resessiivinen ominaisuus (geeni pitää periä molemmilta vanhemmilta) eikä Nemi-emon tabbygeenin kantajuudesta ollut viitteitä. Hienoa että pennuissa näkyy kaikki eurooppalaisten kuviotyypit: tabby, täplikäs ja tiikeri :)

Nemin vaaveille on jo hyviä kotiehdokkaita tarjolla, mutta ensin katsotaan että pienten elämän alku jatkaa hyvää kehitystään ennen kuin lopullisia päätöksiä tehdään.

Tässä kuvia pennuista 3 vuorokauden ikäisinä: Kuvat on ottanut Merja.

Punatäplikäs tyttö nukkuu:


 
Punatiikeri poika:
 
 
Punatabby poika:

 
Punatabby tyttö jalat harallaan (kun ne eivät vielä näin pieninä kanna):

 
 
 

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Vipinää kintuissa

Anskun lapsitrio eli Fiona, Fanny ja Ferrari on ehtinyt jo 9 ja puolen viikon ikään ja pienistä jaloista löytyy vipinää kuten tämänikäisillä kuuluukin olla. Leikitään leluilla, riehutaan, välillä otetaan pitkät päikkärit ja osataan kavuta jo kiipeilypuun ylimmälle tasolle. Kaikki pennut ovat reippaita, sosiaalisia ja seurallisia :) Ensimmäinen rokotus on annettu ja kaikki läpäisivät myös ensimmäisen eläinlääkärintarkistuksen moitteettomasti.

Fiona on pesueen kaunotar, jolla on edelleen aivan ihastuttava väri, hienot täplät, kaunis ilme sekä erittäin lyhyt rotumääritelmän mukainen turkinlaatu. Fanny taasen on vanttera kuin mikä, lähestyen jopa brittikissan tyyppiä. Tänään suustani lipsahti ensinäkemältä: "mikä tantta!" No, nätä tanttoja tarvitaan eurooppalaisen kasvatuksessa ajoittain, jotta kissojen koko ei pääse pienenemään. Fanny siis jatkanee emojensa linjaa kasvatuksessa. Ferrari on kiiltävässä mustuudessaan vaikuttava ilmestys, tuttuni tietävät kuinka fanitan mustia kissoja :)

Ferrari-poika etsii vielä vielä omaa rakastavaa kotiaan, mutta eiköhän sellainen löydy tälle leikkisälle ja lempeälle sylikissanalulle :) Ferrari tapasi männäviikolla papin, joka oli todennut että sehän on kuin pappi liperit kaulassaan! Noiden "lipereiden" eli valkoisen kaulapilkun takia Ferrari odottaa kotia jolla ei ole kiinnostusta näyttelyihin, vaan ihan vain sulostuttamaan tulevan perheensä arkipäivää.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Pentuvilskettä kerrakseen

Paljon onkin ehtinyt tapahtua sitten viimeisten kuulumisten :)

Neppiksen nappulat saavuttivat sunnuntaina luovutusiän. Kaikilla nappuloilla on uusissa kodeissaan eri rotuisia kissakavereita. Vertin uudesta kodista löytyy vanha persialaismummo, kaksi pyhää birmaa sekä eksoottisia käärmeitä ja pikkujyrsijöitä - on siinä pojalla seuraa ja tekemistä terraarioiden elämää seuratessaan :) Vilkulla eli Staralla on kavereinaan britti ja maine cooneja. Vertti ja Stara muuttivat jo ja sulahtivat nopeasti ja vaivattomasti uusiin ympyröihin. Manu lähtee vasta ensi viikolla tutustumaan eurooppalaiskavereihinsa, serkkuunsa Verttiin ja Elmo-kolliin. Miiru on jo kotonaan :)

Anskun vauvat täyttivät eilen 4 viikkoa. Aluksi oli ylimääräistä murhetta, kun yksi pennuista jouduttiin vastasyntyneenä nukuttamaan ikiuneen jalkavamman takia. Toinen pentu menehtyi 3 vuorokauden ikäisenä, syytä selvitellään. Sen jälkeen kaikki on sujunut loistavasti. Ansku on ollut täydellinen äiti ja imettänyt lapsiaan niin hyvin, että ne näyttävät jopa ylensyöneiltä :) Viimeisen viikon aikana kakarat ovat kiivenneet ulos pesälaatikosta ja kaikki ovat jo oppineet hiekkalaatikon käytön. Kiinteä ruoka ei ole vielä maistunut, varmaankin siksi ettei näillä pallomasuilla ole vielä nälkä. Pennut ovat saaneet lempinimetkin. Ruskeatäplikäs Fiona on todella kaunis tyttökissan alku. Täplikäskuvionti on lähes täydellinen, turkissa ei ole yhtään raitaa vaan täpliä toisensa perään. Kilpikonnatäplikäs Fanny tuo hienolla kilpikonnavärityksellään mieleen upean isoisoisoäitinsä Castlemoor's Apricot Aileenin. Tulisikohan hänestä yhtä ihana? Musta Ferrari on vaikuttavan näköinen ilmestys kuviollisten siskojensa keskellä. Juu, tiedetään että Ferrarit ovat punaisia, mutta yhtäläisyyttä löytyy kyllä linjakkuudesta ja nopeudesta. Ja onhan hänellä jo voitonmerkkinä valkoinen mitali kaulassaan!