Vauvahuumaa

Tikrulaiset

Tikrun lapset täyttivät tänään jo 10 viikkoa - isoja pentuja siis, jo painonsakin puolesta. Päivärytmi noudattaa kaavaa: heräämisen ja tassujen venyttelyn jälkeen syödään halukkaasti, sitten vyörytään kuin punaisena hyökyaaltona ympäriinsä, santsikerros ruokaa ja sitten ykskaks väsähdetään taas unille. Tämä toistetaan päivän aikana 3 - 4 kertaa. Itsenäistyminen on hyvässä alussa sillä pennut eivät enää kaipaa emonsa seuraa vaan telmivät keskenään. Nukkumaankaan eivät enää keräänny yhteen läjään vaan yleensä nukahtavat yksisteen kuka mihinkin. Ensimmäinen rokotus on saatu ja eläinlääkärin terveystarkastus tehty, kaikki ovat mallikkaita lapsia. Ja en malta olla hehkuttamatta kuinka ihmisläheisiä, kilttejä ja helposti käsiteltäviä on näistä jokainen!

Neppiksen vauvat

Neppis eli Feronian Solidago Nana (EUR a 22) synnytti vihdoin viimein sunnuntaina 28.4.2013 yöllä. Odotusta meni selvästi yliajalle, sillä aktiivisimmasta riiuupäivästä tuli kuluneeksi 70 vuorokautta ja viimeisestä sulhasen kanssa yhdessä vietetystä päivästäkin jo 68 vuorokautta. Siitä huolimatta pennut syntyivät helposti ja nopeasti :) Ja mitkä pennut tulivatkaan: sinitabby ja sinihopeatabby pojat, sinikilpikonnatabby ja sinikilpikonnahopeatabby tytöt! Kaikki mainitut värit ovat harvinaisia ja viimeisin väri jopa ensimmäinen laatuaan Suomessa koko yli 50 vuotisen eurooppalaisen rotukirjauksen aikana. Hopeavärien määrittely on vaikeaa kokeneillekin kasvattajille ja kissatuomareille, joten voipi olla että värit vielä tästä muuttuvat kun pennut kehittyvät. Mutta sinitabbyn variaatioita ovat kuitenkin kaikki. Pentujen ensimmäinen vuorokausi kului emon nisillä syöden niin että kaikki ovat saaneet hyvin lisää painoa.

Tikrulaiset jo esikouluikäisiä!

Tikrun ipanat täyttivät tänään jo 8 viikkoa. Paljon on tapahtunut kahdessa viikossa eli sitten viimeisten kuulumisten jälkeen. On taas harjoiteltu kynsien leikkaamista ja jouduttu syömään matolääkettä (yäk!), onnistuttiin molemmissa operaatioissa kuitenkin ihan hyvin. Porukka on hyljännyt täysin synnyinpaikkansa eli makuuhuoneen ja ottanut tukikohdakseen työhuoneen. Ollaanhan sitä jo niiiin isoja kisulapsia, että lastentarhasta piti siirtyä esikoululaisiksi :) Tikru-mammakaan ei enää avusta ruokailussa (maitobaari on suljettu) ja pesupuuhissa, vaan katselee sivusta ja opastaa pentuja hoitamaan itse itsensä.

Aikuiset kisut ovat pentujen tilanvalloituksen myötä joutuneet väistymään kehräävien pienokaisten tieltä tutuilta nukkupaikoiltaan eli työhuoneen sohvan mukavista kissapedeistä. Ruusunen päätti aluksi muuttaa saunan lauteille nukkumaan, mutta nyt kaikki aikuiset nauttivat kun saavat taas nukkua kanssani (siis päälläni) makuuhuoneessa. Aikuisilla oli muitakin iloja: kaikki neljä leikkaamatonta tyttöä päättivät samaan aikaan haluta myös omia pentuja, Tikru mukaanlukien. Meillä oli melkoiset miukujaiset viime viikolla... Taisi syynä olla herrasmieskolli Velmu Senior, joka piipahti meillä hoidokkina pari päivää. Velmu on kuitenkin kihlautunut aivan toisen tytön kanssa, joten omille tytöilleni komea Velmu jää vain haaveeksi.

Tikrulaiset on nyt virallisesti nimetty ja ne ovat saaneet Kissaliiton rekisterikirjat. Pojat ovat Domino ja Domingo, kilpikonnatäplikäs tyttö on Dianella ja punatäplikäs tyttö on Di'Anna. Nimesin sen itsekkäästi itsekseni :). Pentujen tassuissa riittää vauhtia reilusti ja tästä se edelleen kiihtyy... Ruoka maittaa eikä se paina tassuissa lainkaan, vaikka kaikki ovat jo ylittäneet kilon painon.

Tänään onnittelen vielä edellisiä Tikrulaisia 1-vuotissyntymäpäivien johdosta: onnittelut Calle "Viherin Kunkku", Elma ja Velmu Junior!

Kissuustaitojen opettelua

Tikrulaiset täyttivät 6 viikkoa ja alkavat jo näyttää miniaikuisilta. Aivan pienten pentujen palleromaisuus väistyy ja kaikki "ulokkeet" eli korvat, kuono, häntä ja jalat alkavat saada aikuisten mittasuhteita. Viimeisen viikon aikana valloitettiin talon koko lattiapinta-ala ja nyt uutta elintilaa vallataan ylempää. Sängylle ja sohvalle kipuaminen sujuu jo mainiosti ja muutama on nähty jopa kiipeilypuussa parin metrin korkeudessa :) Tärkeitä kissanelämän taitoja on siis opeteltu ja opittu.

Meno alkaa olla melko villiä, melkoisia peräkanaa juoksuesityksiä on useita kertoja päivässä ja Tikru-mamma niissä tietysti mukana. Täytyyhän lapsille näyttää mitä tassuista irtoaa! Lelut saavat kyytiä, leikkihiirien saalistus on täysin hallussa. Ja ruoka maistuu, todellakin. Kun pennut saavat ruokakupin eteensä, niin mikään muu sana ei kuvaa hetkeä paremmin kuin että ruoka "imuroidaan" lautaselta ahnaisiin suihin. Ruokailun jälkeen tulee totaalinen väsy ja poppoo on niin syvästi unten mailla, ettei mikään ihme maailmassa herätä heitä. Hyvä näin, sillä sanotaanhan niin, että pennut tarvitsevat unta kasvaakseen. Ilmeisesti ruokaa, liikettä ja unta on ollut riittämiin, kun isoimmat pennut painavat jo yli 800 g ja muut hyvin lähituntumassa.